sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Keinutan, kuuntelen, sut suojaan peittelen.. Keinutan myöhä on jo kuulen aallokon... 

Hirveet ikävän tuskat tuli taas päälle ja herää se sama iso kysymys MIKSI? 24.5.1982-28.7.2008... Ei kukaa voi ymmärtää et miksi... Meilläki oli omat kinaamiset ja naurut, ikinä en vois toivoo parempaa isosisko puolta... Ja vaikka nii vähän susta muistanki nii ne mitä muistan on niit parhaita muistoi mitä sun kans mulla on ollu.. Tänää sytytän sulle kynttilän ja muistelen näit asioita.. Meiän poikakeskustelui, hiusten laittoo ja shoppailu reissuja.. Ja luultavasti itken nii paljon et mul käy huomennaki päähä ja silmät on nii turvoksis et oon iha hirveen näköne. Mut tämmöstä tää on, ei kukaa oo tääl ikusesti.. 

Laula lintu laulu kaunehin,             kuiski tuuli hiljaa haudallas,
kerro suru, kaipaus.

On muistoja, joita ei aika
eikä vuodet viedä voi.
On muistoja, joiden taika
iät kaiket sielussa soi.

Taivaan katse pysyy meissä, hiljentää särkyneet äänet, miten syvältä tulevatkin, ja tyynnyttää levottomat unet, enkelien ikävän.